perjantai 31. joulukuuta 2010
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
tiistai 21. joulukuuta 2010
perjantai 10. joulukuuta 2010
UNITED KINDOM - SCOTLAND-ABERDEEN
Aberdeen
| Aberdeen Aiberdeen | |
 | |
 | |
| Valtio | Yhdistynyt Kuningaskunta |
|---|---|
| Osa | Skotlanti |
| Hallintoalue | Aberdeen |
| Väkiluku (2007) | |
| – Kaupunki | 209 260 |
| Verkkosivusto: aberdeencity.gov.uk | |
Aberdeen (gaeliksi Obar Dheathain) on yksi Skotlannin 32 hallintoalueesta. Sitä ympäröi Aberdeenshire, joka on kuitenkin oma erillinen hallintoalueensa.
Aberdeen on Skotlannin kolmanneksi suurin kaupunki. Varsinaisessa kaupungissa oli lähes 180 000 asukasta vuonna 2006, kun taas hallintoalueella eli 209 260 henkeä vuonna 2007.[1] Se on yksi maan tärkeimpiä satamakaupunkeja ja Koillis-Skotlannin merkittävin kaupan keskus. Sitä kutsutaan myös leikillisesti Euroopan öljypääkaupungiksi, sillä Pohjanmeri tarjoaa rannikkokaupungille runsaat raakaöljyvarat. Mantereen puolelta sitä reunustavat nummet ja viljelysmaat.[2]
Kaupungin ensimmäinen yliopisto, King's College, perustettiin vuonna 1495. Marischal College perustettiin lähes sata vuotta myöhemmin, vuonna 1593. Näiden kahden yhdistyessä vuonna 1860 syntyi nykyinen Aberdeenin yliopisto.[3]
Aberdeen käsitti alussa kaksi irrallista aluetta: Vanha Aberdeen Don-joen suussa ja Uusi Aberdeen Dee-joen läheisyydessä. Kaupunki paloi Edvard III:n aikana, mutta rakennettiin pian uudelleen laajempana kuin aikaisemmin. Kaupunki kärsi usein tuhoa englantilaisten valloittajien takia, mutta myös Skotlannin sisällissodan aikana, jolloin joutui sen molempien osapuolten ryöstelemäksi.
Sisällysluettelo[piilota] |
Urheilu
Aberdeenissa toimii Skotlannin Valioliigassa pelaava jalkapallojoukkue Aberdeen FC.
Ystävyyskaupungit
Lähteet
- ↑ City Population.de
- ↑ The City of Aberdeen University of Aberdeen
- ↑ A Concise History of the University of Aberdeen University of Aberdeen
Aiheesta muualla
- Opas Aberdeeniin (englanniksi)
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Edinburgh
Edinburgh
| City of Edinburgh Dùn Èideann Edinburrie | |
 | |
| Lempinimi: "Auld Reekie" "Athens of the North" | |
| Motto: "Nisi Dominus Frustra" "Ilman Herraa kaikki on turhaa" | |
 | |
| Koordinaatit: | |
|---|---|
| Valtio | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Itsehallintoalue | Skotlanti |
| Kreivikunta | Edinburgh |
| Perustettu | 1125 |
| – Kuvernööri | George Grubb |
| Pinta-ala | |
| – Kaupunki | 259 km² |
| Väkiluku | |
| – Kaupunki | 471 650 |
| – Tiheys | 1 821,0 as./km² |
| – Metro | 772 400 |
| Aikavyöhyke | UTC0 |
| – (Kesäaika) | UTC1 |
| Postinumero | 0131 |
| Verkkosivusto: http://www.edinburgh.gov.uk | |
Edinburgh ([ˈɛdɪnˌb(ə)rə], gaeliksi Dùn Èideann [tuːn ˈeːtʃən], skotiksi Edinburrie) on tärkeä ja historiallisesti merkittävä kaupunki Skotlannin itärannikolla. Se on ollut Skotlannin pääkaupunki1437 lähtien. Edinburghin uusi ja vanha kaupunki liitettiin Unesconmaailmanperintöluetteloon vuonna 1995.[1] Kaupungin asukasluku on 471 650 (2006), ja se on Glasgow’n jälkeen Skotlannin toiseksi suurin kaupunki.[2] vuodesta
Edinburgh sijaitsee Skotlannin itärannikolla, Forthin vuonon (firth) etelärannalla.[3]
Sisällysluettelo[piilota] |
[muokkaa] Kaupungin nimet
Edinburghin nimen arvellaan olevan peräisin alueella eläneen kelttiläisen heimon linnoituksen nimestä Din Eidyn (Eidynin linnoitus). Koillis-Englannista tulleiden anglien valloitettua linnoituksen sen nimi muuttui muotoon Edin-burh.
Kaupunkia kutsutaan myös useilla lempinimillä. Auld Reekie -nimitys (skot. ’Vanha Savuisa’) on peräisin ajalta, jolloin talojen lämmityksessä käytetyn hiilen ja puun synnyttämä savu peitti kaupungin verhoonsa. Kaupunkia kutsutaan usein nimellä Athens of the North (Pohjoisen Ateena) muun muassa siitä syystä, että kaupunkien topografia muistuttaa toisiaan. Nimitys Dunedin juontuu gaelin sanoista Dùn Èideann. Brittiläiset runoilijat ovat käyttäneet kaupungista nimityksiä Britaine’s other eye ja yon Empress of the North. Skotit käyttävät Edinburghista nimiä Edinburrie ja Embra. Kaupungin latinankielinen nimi on Edina.
[muokkaa] Historia
Edinburghin alueella on asunut kelttiheimoja. Roomalaiset koettivat ottaa alueen hallintaansa ensimmäisen ja toisen vuosisadan aikana, siinä kuitenkaan onnistumatta.[4]
Ensimmäinen historiallinen viittaus Edinburghiin on 600-luvulta, jolloin mainitaan linnake Din Eidyn. Anglosaksit valloittivat linnakkeen 638 ja nimesivät sen Edinburghiksi.[5] Skotit loivat 900-luvulla yhteinäisen kuningaskunnan ja anglosaksit ajettiin Edinburghista. Kuningas Malcolm III aloitti nykyisen linnan rakentamisen, ja linnan ympärille kehittyi vakituista asutusta. Kuningas David I teki Edinburghin linnasta kuninkaallisen linnan ja hän myös perusti Edinburghiin Holyrood Abbeyn luostarikirkon vuonna 1128.[6] Edinburghista tuli kasvava satamakaupunki.
Englantilaiset valloittivat Edinburghin 1293, mutta skotlantilaiset valloittivat linnan takaisin Robert Brucen johdolla Skotlannin itsenäisyystaisteluissa. 1400- ja 1500-lukujen aikana Edinburgh kasvoi voimakkaasti, muttei laajentunut. Asukkaat rakensivat korkeita monikerroksisia kivitaloja kaupunginmuurien sisäpuolelle jättäen pääkadun lisäksi vain ahtaita kujia kulkureiteiksi.[7] Arviolta vuonna 1500 Edinburghissa olisi asunut noin 12 000 ihmistä. 50 vuotta myöhemmin väkiluku oli 15 000.[6]
1400-luvun aikana rakennettiin Holyroodin palatsi ja kuninkaan hovi muutti sinne tehden Edinburghista Skotlannin pääkaupungin. Hovi muutti pois 1603, mutta Skotlannin parlamentti[7] Edinburghin yliopisto perustettiin vuonna 1583. säilyi kaupungissa aina vuoteen 1707 saakka.
Edinburghia koettelivat englantilaisten hyökkäykset, Skotlannin sisällissota ja useat ruttoepidemiat 1500- ja 1600-lukujen aikana. Vuoden 1707 unionisopimuksen jälkeen Edinburgh menetti pääkaupunginasemansa. 1700-luvun puoleenväliin tultaessa jatkuvasti kasvanut kaupunki kärsi ylikansoituksesta. Teollistumisen myötä kaupungista alkoi kehittyä yksi Euroopan pahimmista slummeista. Ahdingon helpottamiseksi rakennettiin vanhan kaupungin kokoinen uusi kaupunki, jossa oli väljempi ruutukaavoitus.[6][7]
Edinburgh jäi 1800-luvun aikana Glasgow'n varjoon, josta tuli isompi ja taloudellisesti merkittävämpi kaupunki. Edinburgh tunnettiin pankkiirien ja lakimiesten kaupunkina, jossa oli kuitenkin huomattavaa köyhyyttä. Kaupunkikuvaa parannettiin voimakkaasti erilaisten puistojen, monumenttien, gallerioiden ja museoiden avulla ja Edinburgh jatkoi kasvuaan. 1800-luvun aikana väkiluku kasvoi yli 70 000:lla.[6]
1900-luvun aikana kaupunkia uudistettiin ja laajenttiin valtavalla urakalla. 1960-luvun aikana herättiin tarpeeseen suojella historiallisia kaupunginosia. Useita erilaisia vuotuisia festivaaleja alettiin järjestää toisen maailmansodan jälkeen.[7]
Vuonna 1999 Skotlannin parlamentti avasi uudelleen ovensa Edinburghissa. Nykyinen parlamenttitalo valmistui vuonna 2004.
[muokkaa] Maantiede
Edinburgh sijaitsee Forthin vuonon rannalla. Kaupungin läpi virtaa Water of Leith -joki, joka laskee vuonoon. Edinburghia ympäröi korkeat kukkulat. Kaupungin laidalla sijaitsee Holyrood Park, jossa on tunnettu suuri kallioleikkaus Salisbury Crags ja korkea huippu Arthur's Seat.
Edinburghin keskusta jakautuu selvästi vanhaan ja uuteen kaupunkiin, jotka erottaa toisistaan puistovyöhyke, Princes Street Gardens. Molemmat kuuluvat nykyisin Unescon maailmanperintöluetteloon.
Keskustan välittömässä läheisyydessä ovat myös kaupunginosat South Side ja Leith. South Sidessa sijaitsee muun muassa aukio George Square, jonka ympärillä ovat Edinburghin yliopiston tärkeimmät rakennukset.
[muokkaa] Vanha kaupunki
Edinburghin vanha kaupunki on muodostunut Edinburghin linnan ympärille. Siellä on säilynyt keskiaikainen asemakaava ja useita 1500-luvun rakennuksia. Siellä on myös joukko suuria aukioita, joiden laidoilla on julkisia rakennuksia kuten Saint Gilesin katedraali, oikeustalo ja Skotlannin kuninkaallinen museo.
Katukuva on pitkälti samantapainen kuin monissa muissakin Pohjois-Euroopan keskiaikaisissa kaupungeissa. Koska vanha kaupunki on pienialainen, sinne alettiin jo 1500-luvulla rakentaa useita jopa 11-kerroksisia rakennuksia. Teollistumisen varhaisvaiheissa taloihin rakennettiin myös maanalaisia kerroksia, joihin asutettiin varsinkin irlantilaisia maahanmuuttajia.[8]
[muokkaa] Uusi kaupunki
Edinburgh oli 1700-luvulle saakka asukaslukuunsa nähden poikkeuksellisen pienialainen ja tiheään asuttu kaupunki, joka käsitti vain nykyisen vanhan kaupungin. Sen pohjoispuolelle alettiin rakentaa uutta kaupunginosaa vasta sen jälkeen, kun nuori arkkitehti James Craig vuonna 1766 voitti suunnittelukilpailun.
Uuden kaupungin asemakaava on säännöllinen ruutukaava, joka vastaa valistuksen ajan rationalistista ajattelutapaa. Sen pääkatu on George Street, joka johtaa vanhasta kaupungista suoraan pohjoiseen. Sen molemmin puolin kulkevat samansuuntaisina Princes Street ja Queen Street. Princes Streetin varrella on useita Yrjöjen ajalta (1714-1830) peräisin olevia rakennuksia, ja siitä on tullut Edinburghin tärkein kauppakatu. Uuden kaupungin länsipäässä on aukio St. Andrew Square, itäpäässä Charlotte Square. Jälkimmäisen suunnitteli Robert Adam, ja sitä pidetään usein aikakautensa hienoimpiin kuuluvana aukiona.
[muokkaa] Kulttuuri
Edinburghissa järjestetään vuosittain elokuussa kolmiviikkoiset Fringe -festivaalit, jotka ovat maailman suurimmat taidefestivaalit.[9]
[muokkaa] Nähtävyydet
Kaupungin ehdottomasti suosituin nähtävyys on keskiaikainen Edinburghin linna, jossa vierailee vuosittain yli 1,2 miljoonaa kävijää.[10]
Vanhan kaupungin pääkatu The Royal Mile koostuu useasta erinimisestä tiestä ja kulkee linnasta Holyroodin palatsille. Palatsin vieressä on raunioitunut luostarikirkko Holyrood Abbey. Kadun varella sijaitsee myös Saint Gilesin katedraali.
Uuden kaupungin liepeillä sijaitseva Calton Hill on Yrjöjen aikakaudella rakennettu puisto, jossa sijaitsee lukuisia monumentteja. Muita monumentteja ovat Scott Monument ja Greyfriasin Bobby.
Edinburghin museoita ja gallerioita ovat muun muassa Skotlannin kansallismuseo, Skotlannin kansallisgalleria, City Art Centre ja Museum of Childhood.
Kaupungissa sijaitsee Skotlannin parlamentti. Edinburghin eläintarha sijaitsee keskustasta länteen.
Urheilu
Edinburghissa pelaa kaksi Skotlannin valioliigan jalkapallojoukkuetta: Heart of Midlothian[11] ja Hibernian.[12]
Kuuluisia edinburghilaisia
- Alexander Graham Bell, puhelimen kehittäjä, syntyi Edinburghissa.
- Tony Blair, Ison-Britannian pääministeri, syntyi Edinburghissa ja kävi koulunsa Fettes College high schoolissa.
- James Clerk Maxwell, skotlantilainen fyysikko
- Arthur Conan Doyle, Sherlock Holmes -tarinoiden luoja, syntyi Edinburghissa
- Sean Connery, näyttelijä
- David Hume, filosofi ja historioitsija
- Wattie Buchan, The Exploited-yhtyeen laulaja
- Shirley Manson, Garbage-yhtyeen laulaja
- Max Born, fyysikko
- J. K. Rowling, Harry Potter -tarinoiden luoja (ei syntyperäinen)
- Walter Scott, kirjailija, syntyi Edinburghissa
- Irvine Welsh, kirjailija
- Robert Louis Stevenson, kirjailija
Lähteet
- ↑ Old and New Towns of Edinburgh Unesco
- ↑ Citypopulation.de
- ↑ Firth of Forth Natural Britain
- ↑ Edinburgh History AboutScotland. Viitattu 19.8.2010. (englanniksi)
- ↑ the Castle's Story Edinburghin linnan viralliset kotisivut. Viitattu 19.8.2010. (englanniksi)
- ↑ 6,0 6,1 6,2 6,3 Tim Lambert: a Brief History of Edinburgh, Scotland localhistories.org. Viitattu 19.8.2010. (englanniksi)
- ↑ 7,0 7,1 7,2 7,3 Edinburgh History AboutScotland. Viitattu 19.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Donald Campbell: Edingurgh: A Cultural and literary history, Signal Books, Oxford 2003, ISBN 1-902669-73-8
- ↑ About the Edinburgh Festival Fringe Edinburgh Fringe Festival. Viitattu 19.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Edinburgh Castle - Timeline Linnan viralliset sivut. Viitattu 19.8.2010. (englanniksi)
- ↑ FHMC Heart and Soul of Edinburgh]
- ↑ HIBS Pride of Edinburgh since 1875
Aiheesta muualla
maanantai 15. marraskuuta 2010
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
lauantai 13. marraskuuta 2010
LIIKENNE/AUTOT/UUTISET
Ruotsin suurin autolehti ViBilägare kertoo, että vuoden 2010 aikana on lokakuun loppuun mennessä jo noin 30 autoa on romuttunut. Näissä onnettomuuksissa nuoret poliisit ovat yliedustettuina.
Poliisikoulutuksesta valmistuneiden ajotaidoista kerrottiin tiedotustilaisuudessa Göteborgissa, kun esiteltiin Uumajan yliopistossa tehty tutkimus. Siinä koulutettavat itse arvioivat ajotaitonsa huonoiksi. Tutkimuksen tehnyt liikennetutkija dosentti Jörgen Lundälv totesi, että kiireelliseen poliisitehtävään joutuvien tilanne ”on kuin venäläistä rulettia, jossa on kyse siitä, kuka maantiellä loukkaantuu".
Poliisikoulutukseen tulevilla on huonot tiedot ja puutteellinen ajotaito. Suuri osa koulutettavista uskoo, että laki jollakin tavalla antaa heille liikenteessä erikoisaseman. Niin ei ole. Tästä seuraa, että poliisikokelaat ottavat liian suuria riskejä ajassaan pikaista toimintaa vaativaan tehtävään. He eivät tiedosta riskejä, tutkimusraportissa kerrotaan.
Tutkimuksessa selvisi myös, että joka neljäs koulutettava oli tyytymätön saamaansa ajokoulutukseen. Sitä pidettiin liian teoreettisena. Tutkimuksen tekijä arveli, että Ruotsin poliisikoulutuksen uudistuksessa teoriapainotteisuus on ehkä lisääntynyt ja käytännön osuus vähentynyt.
Tutkimusraportista selviää, että 10 % poliisiyliopiston iopiskelijoista ei aja työnsä ulkopuolella lainkaan, ja puolet tutkimukseen vastanneista ajaa vähemmän kuin 10 000 km vuodessa.
Ruotsin poliisikorkeakoulussa käynnistyy ensi vuoden alussa uusi kurssi, jossa koulutetaan ohjaajia poliisityöhön liittyvien riskien arvioimiseen. Kurssin käyneet tulevat opettamaan riskienhallintaa poliisitehtävissä toimiville. Uuden kurssin yksi sisältöalue on auton kuljettaminen kovan ulkoisen paineen alaisena. Valmiuksien hankkimiseen käytetään nykyistä enemmän aikaa, ja koulutukseen sisältyy sekä teoriaa että käytännön harjoitusta. Tavoitteena on, että poliisitehtävissä kuljettaja tiedostaa ajamisen ja liikenteen riskit.
Tutkimuksen tehnyt Uumajan yliopiston tutkija totesi, että hänen mielestään poliisin tulisi vuosittain osoittaa näyttökokeessa hallitsevansa autolla ajaminen, aivan kuten vuosittain on osoitettava aseenkäytön hallinta.
Mahtoivatko Suomen poliisiviranomaiset olla selvillä ruotsalaistutkimuksen tuloksista todetessaan, että poliisikoulutukseen tulevilla on puutteellinen ajotaito?
AUTOTILASTO
Saksan autokannan keski-ikä on vastikään julkaistujen tilastojen mukaan 8,1 vuotta, kun vielä vuonna 2000 se oli 6,9 vuotta. Samalla Saksan autokanta on muuttunut Euroopan markkinoiden keskiarvoa vanhemmaksi. Myös Ranskan autokanta (8,0 vuotta) ylittää Euroopan keskiarvon, joka on 7,8 vuotta.
Keskimääräistä nuoremmilla autoilla ajetaan Italiassa (7,4 v.), Espanjassa (7,3 v.), Belgiassa (7,2 v.), Englannissa (7,1 v.), Irlannissa (6,0 v.) ja Luxemburgissa (5,5 v.).
Suomalaisten autojen keski-ikä 10,5 vuotta
Suomalaiset ajavat Euroopan vanhimmilla autoilla: meikäläisen autokannan keski-ikä on 10,5 vuotta (keski-ikä oli vuoden 1998 lopussa 10,25 vuotta). Muita vanhojen autojen maita ovat Kreikka ja Norja (10,2 v.), Ruotsi (9,5 v.) ja Tanska (9,3 v.).
Suomen autokanta vanhenee henkilöautojen lisäksi myös kuorma-autojen ja linja-autojen osalta. Pakettiautokannan vanheneminen on pysähtynyt, sillä uusia pakettiautoja on myyty viime vuosina hyvin. Kannan uudistuminen on kuitenkin hidasta, sillä vanhimmasta päästä pakettiautoja on poistunut kannasta yllättävän hitaasti.
Saksassa henkilöautokannan vanhenemisen syynä pidetään nousevia polttoaineiden hintoja. Autoilla ajetaan aikaisempaa vähemmän, jolloin vaihtamisen sykli pitenee. Samaan suuntaan vaikuttaa taloudellinen kehitys. Kun rahaa on ollut käytettävissä aikaisempaa vähemmän, ja kuluttajat olivat pitkään epävarmoja oman taloutensa kehityksestä, auton vaihtamien uuteen tai uudempaan on pitkittynyt. Lisäksi myös Saksassa arvioidaan autoilijoiden jarruttaneen uusien autojen ostamista epätietoisina uusista käyttömaksuista.
Saksalainen uuden auton yksityisostaja pitää autoaan nyt keskimäärin 66 kuukautta (5,5 vuotta). Käytettynä ostettu auto pysyy omistajallaan 76 kuukautta (noin 6,5 vuotta). Kymmenen vuotta sitten uuden auton omistaja piti autoaan vain 56 kuukautta ennen sen vaihtamista.
Useissa maissa autokanta on uusiutunut erilaisten valtiovallan toimenpiteiden seurauksena. Niistä tuntuvimmin vaikuttavat erilaiset romutuskampanjat. Ympäristösyistä valtiovalta on tukenut esimerkiksi Italiassa tuntuvasti auton omistajaa, joka on vaihtanut vanhan, ilman katalysaattoria olevan autonsa uuteen autoon. Samalla vanha auto on poistettu liikenteestä.
Ruotsissa valtiovalta tukee parhaillaan romutusbonuksen avulla autoilijoita, jotka poistavat vanhan autonsa liikenteestä romuttamalla sen.