Yhdistynyt kuningaskunta
| United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland (Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta) | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
 | |||||||
| Valtiomuoto | parlamentaarinen monarkia | ||||||
| Hallitsija Pääministeri | Kuningatar Elisabet II David Cameron | ||||||
| Pääkaupunki | Lontoo | ||||||
| Muita kaupunkeja | Manchester, 2,55 milj. as., Birmingham, 2,5 milj. as., Leeds, 1,7 milj. as., Liverpool, 1,1 milj. as., Glasgow, 911 000 as. Asukaslukuihin on laskettu kaupunkien esikaupungit. | ||||||
| Pinta-ala – josta sisävesiä | 243 610[1] km²sijalla 79) 0,7 % ( | ||||||
| Väkiluku (2010) – väestötiheys – väestönkasvu | 62 348 447[1] (sijalla 22) 251 / km² 0,563 % (2010) | ||||||
| Viralliset kielet | englanti (de facto)2 | ||||||
| Valuutta | Englannin punta (£) (GBP) | ||||||
| BKT (2010) – yhteensä – per asukas | sijalla 9 2 189 miljardia USD[1] 35 100 USD (PPP) | ||||||
| HDI (2010) | 0,849[2] (sijalla 26) | ||||||
| Elinkeinorakenne | maatalous 0,9 %, palvelut 77,1 %, teollisuus 22,1 % BKT:sta | ||||||
| Aikavyöhyke – kesäaika | UTC+0 UTC+1 | ||||||
| Itsenäisyys – perustaminen | 1. toukokuuta 1707 | ||||||
| Lyhenne Maatunnus | GB ajoneuvot: GB lentokoneet: G | ||||||
| Kansainvälinen suuntanumero | +44 | ||||||
| Motto | Dieu et mon droit (ranskaa: Jumala ja oikeuteni) | ||||||
| Kansallislaulu | God Save the Queen (epävirallinen) | ||||||
| 1 Maan virallinen nimi muilla tunnustetuilla vähemmistökielillä: Teyrnas Unedig Prydain Fawr a Gogledd Iwerddon (kymri) | |||||||
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta tai lyhyemmin Yhdistynyt kuningaskuntasaarivaltio Länsi-Euroopassa. Se muodostuu Englannista, Skotlannista ja Walesista, jotka sijaitsevat Ison-Britannian saarella, sekä Irlannin saarella sijaitsevasta Pohjois-Irlannista. Tämän lisäksi Yhdistyneellä kuningaskunnalla on hallussaan eräitä näiden lähellä sijaitsevia saaria ja saaristoja sekä muutamia kaukaisia siirtokuntia. Suomen kielessä koko valtiosta käytetään yleiskielessä yleensä nimitystä Britannia tai Iso-Britannia, puhekielessä jopa Englanti. Viimeksi mainittu on kuitenkin vain yksi Yhdistyneen kuningaskunnan osa. Walesilaiset, skotit ja pohjoisirlantilaiset voivat pitää loukkaavana nimen käyttöä koko valtiota tarkoittavana.[3] on
Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-ala on 243 610 neliökilometriä,[1] eli noin kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta. Maan asukasluku on noin 60 miljoonaa, joten se on väkiluvultaan Euroopan unionin kolmanneksi suurin valtio.[4]
Sisällysluettelo |
Historia
- Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan historia
Roomalaisten valloitettua Britannian saaret joutuivat tiiviiseen yhteyteen manner-Euroopan kanssa. Roomalaisten jälkeen maahan hyökkäsivät anglit, saksit ja juutit 600-luvulla ja normannit 1066. Normannivallan aikana Britanniaan alkoivat kehittyä nykyiset ominaispiirteet, kuten Lontoon asema talouden, kulttuurin ja politiikan keskuksena, kirkon vahva mutta erillinen asema, edustuksellinen hallinto ja vahva yliopistolaitos.[4]
Yhdistynyt kuningaskunta yhdistyi vähitellen Ison-Britannian saarta hallinneista kuningaskunnista. Wales oli ollut englantilaisten hallitsema jo vuodesta 1284 ja se liitettiin virallisesti Englannin kuningaskuntaan1536. Irlanti oli ollut eriasteisesti kytköksissä Englantiin jo normanniajoista saakka. Henrik VIII otti vuonna 1541 tittelin Irlannin kuningas, jonka jälkeen voidaan puhua Irlannin kuningaskunnasta. Englanti ja Skotlanti olivat saman hallitsijan hallitsemia vuodesta 1603, ja ne liittyivät pysyvästi Ison-Britannian kuningaskunnaksi 1707.[4] liittosopimuksella
Vuonna 1801 voimaan tullut liittosopimus liitti Irlannin kuningaskunnan ja Ison-Britannian kuningaskunnan, jolloin muodostui Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Vuonna 1922 Irlannin 26 kreivikuntaa muodostivat Irlannin vapaavaltion, kuuden jäädessä liittoon, jonka nimeksi vaihdettiin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta 1927.
Yhdistynyt kuningaskunta oli 1800-luvun merkittävin teollisuus- ja sotilasmahti ja siirtomaavalta, joka laajimmillaan käsitti noin 30 miljoonaa neliökilometriä ja lähes neljäsosan Maapallon väestöstä. Silloin syntyi sanonta, ettei Aurinko koskaan laske Brittiläisen imperiumin yltä.[5] 1900-luvulla Yhdistyneen kuningaskunnan mahti väheni maailmansodissa ja siirtomaiden itsenäistyttyä.
Britannia taisteli Saksaa vastaan molemmissa maailmansodissa. Toisen maailmansodan jälkeen Britannia luopui siirtomaistaan Intiassa ja maahan alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota ilmaisen terveydenhoidon ja koulutuksen myötä.[6]
Vuonna 1956 Britannia yritti vielä harjoittaa suurvaltapolitiikkaa pääosin brittiläisessä omistuksessa olleen Suezin kanavan kansallistanutta Egyptiä vastaan, ja hyökkäsi maahan Ranskan ja Israelin tuella. Epäonnistunut operaatio johti konservatiivipääministeri Anthony Edenin eroon. Britannian siirtomaat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa itsenäistyivät pääasiassa 1960-luvulla alkaen Ghanan itsenäisyydestä 1957.
Vuonna 1973 Britannia liittyi EEC:hen.[6]
Margaret Thatcherin johtamien konservatiivien hallitus vuosina 1979–1990 teki monia radikaaleja uudistuksia, yksityisti suuren osan valtion yrityksiä ja nujersi ammattiliitot. Thatcherin suosio oli huipussaan Argentiinaa vastaan käydyn vuoden 1982 voittoisan Falklandin sodan jälkeen. Vuonna 1990 hänet kuitenkin syrjäytti John Major. Vuonna 1997 Tony BlairinTyöväenpuolue saavutti vaalivoiton, ja Blair nousi pääministeriksi.[6] johtama
Vuonna 1998 solmittiin Pitkäperjantain sopimus rauhan saamiseksi Pohjois-Irlantiin. Seuraavana vuonna Walesiin ja Skotlantiin perustettiin omat parlamentit.[6]
Blair asettui 2003 Yhdysvaltain tueksi Irakin sodassa, etsimään ja tuhoamaan Irakin väitettyjä joukkotuhoaseita. Vuonna 2004 Blair myönsi olleensa väärässä joukkotuhoaseita, mutta piti sotaa edelleen oikeutettuna. Vuonna 2007 Britannia alkoi vetää joukkojaan Irakista.[6]
Vuosina 2008-2009 maa oli pahan pankkikriisin kourissa. Keskuspankki laski koron 1,5 prosenttiin mikä on alin luku sen 315-vuotisessa historiassa. Valtio tuki pankkeja voimakkaasti, työttömyysluvut nousivat.[6]
Vuosina 2009-2010 useat kansanedustajat jäivät kiinni kulukorvausten väärinkäytöstä.[6]
Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa konservatiivit saivat eniten paikkoja mutta eivät määräenemmistöä. David Cameron perusti koalitiohallituksen yhdessä liberaalidemokraattien kanssa.[6]
Politiikka
Yhdistynyt kuningaskunta on parlamentaarinen monarkia, jonka hallitsijana on kuningatar Elisabet II. Monarkilla on periaatteessa laajat valtaoikeudet, mukaan lukien oikeus julistaa sota ja valita pääministeri. Teoriassa koko Yhdistyneen kuningaskunnan hallinto on olemassa monarkin suopeudesta. Käytännössä valtaoikeuksia ei käytetä, vaan valtaa käyttää monarkin nimissä demokraattisesti valittu parlamentti ja pääministeri.
Yhdistynyt kuningaskunta on harvoja maita maailmassa, jolla ei ole virallista perustuslakia, vaan kaikkia maan lakeja voidaan periaatteessa muuttaa yksinkertaisella parlamentin enemmistöllä. Käytännössä kuitenkin 700-vuotinen perinne estää niiden vaihtelemisen päähänpistojen mukaan.[4]
Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on kaksikamarinen. 650-jäseniseen alahuoneeseen (House of Commons) jäsenet valitaan vaalilla ja ylähuoneeseen (House of Lords) nimitetään. Ylähuoneen jäseninä ovat noin 700 elinikäisen henkilökohtaisen aateluuden saanutta ja Englannin kirkon piispat. Vuoden 1999 Lords Act päätti ylähuoneen periytyvän jäsenyyden, mutta sen 92 elossa olevaa paikkansa perinyttä saivat jäädä jäseniksi. Alahuoneen jäsenet valitaan yhden edustajan vaalipiireistä. Alahuoneen vaalit on pidettävä vähintään viiden vuoden välein, mutta usein ne järjestetään ennen määräaikaa. Britannian poliittista järjestelmää nimitetään ”westministeriläiseksi.”
Pääministeri on alahuoneen suurimman puolueen johtaja, vuodesta 2010 Konservatiivien David Cameron.
Pääpuolueet ovat 1920-luvulta lähtien olleet Konservatiivipuolue ja Työväenpuolue. Yhden ehdokkaan vaalipiirien vaalijärjestelmä suosii kaksipuoluejärjestelmää, ja jompikumpi puolueista on yleensä hallitusvastuussa. Kolmanneksi suurin puolue on Liberaalidemokraattinen puolue, joka muodostettiin vuonna 1988 vanhan Liberaalipuolueen ja Sosiaalidemokraattisen puolueen yhdistyessä. Se kannattaa vaalijärjestelmän muuttamista ja kaksipuoluejärjestelmästä luopumista.
Vuonna 1999 perustettiin Skotlannin parlamentti ja Walesin kansankokous, joista Skotlannin parlamentilla on lainsäädäntövaltaa. Pohjois-Irlannille on myös sovittu perustettavaksi parlamentti, tosin suunnitelman toteutus on nykyisin jäissä. Eri maissa toimivat muun muassa nationalistiset Walesin Plaid Cymru, Skotlannin kansallispuolue ja Mebyon Kernow, jotka kannattavat joko autonomian lisäämistä tai maiden itsenäisyyttä.
Ulkopolitiikka
Yhdistynyt kuningaskunta on jäsenenä Kansainyhteisössä, Euroopan unionissa ja NATO:ssa. Sillä on myös toisen maailmansodan voittajavaltiona pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa ja veto-oikeus sen päätöksiin.
Yhdistynyt kuningaskunta on yksi harvoista ydinasevaltioista. Sen pelotteeseen kuuluu neljä Vanguard-luokan ballistista ohjussukellusvenettä, jotka on kukin aseistettu kuudellatoista Trident II -ohjuksella ja 48 ydinkärjellä. Järjestelmä otettiin käyttöön 1994 korvaamaan vuonna 1968 käyttöön otetut Resolution-luokan sukellusveneet ja Polaris-ohjukset. Ilmavoimat luopui WE.177-ydinaseista 1998 ja laivasto 1992.
Yhdistyneellä kuningaskunnalla on perinteisesti ollut läheinen suhde (special relationship) Yhdysvaltoihin. Ilmauksen muotoili jo Winston Churchill, ja sen jatkuminen on kyseenalaistettu 2010-luvulla.[7]
Osat
- Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan osat
Yhdistyneen kuningaskunnan osat:
| lippu | maa | asema | väkiluku | pinta-ala |
|---|---|---|---|---|
 | Englanti | kuningaskunta | 49,2 milj. | 130 395 km² |
 | Skotlanti | kuningaskunta | 5 milj. | 78 782 km² |
 | Wales | ruhtinaskunta | 3 milj. | 20 779 km² |
 | Pohjois-Irlanti | maakunta | 1,7 milj. | 14 139 km² |
Englannissa on yhdeksän lääniä (region), jotka on edelleen jaettu kreivikuntiin (county) ja kuntiin (district).
Skotlannissa on 32 paikallisneuvoston johtamaa aluetta. Walesissa on 22 kuntaa, joista 10 on kaupunkipiirikuntia (county borough), yhdeksän kreivikuntia ja kolme kaupunkeja. Pohjois-Irlannissa on 26 kuntaa.
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluu brittiläisen imperiumin jäänteinä myös joukko erillisalueita. De jure nämä brittiläiset merentakaiset alueet (entiset kruununsiirtomaat) eivät ole Yhdistyneen kuningaskunnan osia, mutta Yhdistynyt kuningaskunta hoitaa niiden ulkopolitiikan. Näitä ovat:
- Anguilla
- Bermuda
- Brittiläinen Intian valtameren alue (engl. British Indian Ocean Territory)
- Brittiläiset Neitsytsaaret (engl. British Virgin Islands)
- Caymansaaret
- Falklandsaaret
- Gibraltar
- Montserrat
- Pitcairn
- Saint Helena
- Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret (engl. South Georgia and the South Sandwich Islands)
- Turks- ja Caicossaaret.
Näihin verrattavassa asemassa ovat myös Britannian läheisyydessä sijaitsevat itsehallinnolliset saaret Mansaari (engl. Isle of Man) sekä Jersey ja Guernsey. Lisäksi Yhdistyneellä kuningaskunnalla on sotilastukikohdat Akrotiri ja Dhekelia Kyproksella.
Maantiede
Yhdistynyt kuningaskunta koostuu Ison-Britannian saaresta ja Pohjois-Irlannista Irlannin saarella. Sitä ympäröi Atlantin valtameri, sen osat Pohjanmeri, Irlanninmeri ja Englannin kanaali. Rannikon rikkonaisuuden vuoksi mistään kohtaa maata ei ole yli 125 km merelle. Ison-Britannian saaren erottaa mantereesta Doverin kohdalla kapeimmillaan 35 km:n levyinen Englannin kanaali. Doverista kulkee meren ali Kanaalin tunneli Ranskaan. Kaikkiaan Yhdistyneen kuningaskunnan saarien määräksi arvioidaan yli tuhat. Irlannin tasavallan kanssa on 360 km maarajaa.[1]
Suurin osa Englannista on kumpuilevaa alankoa. Suurimmat joet ovat Lontoon läpi virtaava Thames ja Severn, joka laskee länteen Bristolin kanaaliin. Englannin rannikolla ovat ScillynsaaretWightsaari. Wales on enimmäkseen vuoristoista, ja sen korkein huippu on Snowdown 1 085 m. Pohjois-Irlanti on enimmäkseen kukkulaista. ja
Skotlannissa pinnanmuodot vaihtelevat, etelässä ovat Alamaat ja pohjoisessa sekä lännessä Ylämaat, kuten myös Skotlannin korkein huippu, Ben Nevis 1343 m. Sisämaahan ulottuu monia vuonoja (firth) ja niiden suuntaisena kulkee syviä järviä (loch). Näistä kuuluisin lienee Loch Ness, joka sijaitsee koko Skotlannin poikki ulottuvassa Glen Moren laaksossa. Skotlannin rannikolla on useita saaria ja saariryhmiä, joista huomattavimmat ovat Hebridit, Orkneysaaret ja Shetlandinsaaret.
Englannin suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Lontoo (7,6 milj. asukasta vuonna 2008), Birmingham (1,0 milj., metropolialueella 2,4 milj.) ja Manchester (466 000, metropolialueella 2,3 milj.). Skotlannissa suurimmat kaupungit ovat Glasgow (637 000) ja Edinburgh (452 000). Walesin suurin kaupunki on Cardiff (311 000) ja Pohjois-Irlannin Belfast (268 000).[8]
Ilmasto
Britannian ilmasto tunnetaan vaihtelevana. Sää on yleisesti viileää tai lauhkeaa, pilvet ja sade ovat yleisiä, mutta poutajaksojakin esiintyy kaikkina vuodenaikoina. Alueelliset erot ovat pieniä. Suurimmat sademäärät saadaan Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Englannin vuorilla, yli 1500 mm vuodessa, paikoin jopa 5000 mm vuodessa. Lähes kaikki asutus on kuitenkin alle 300 metrin korkeudella merenpinnasta, ja siellä sateet ovat vähäisempiä. Idässä on kuivempaa kuin lännessä.[9]
Sumua esiintyy yleisesti varsinkin talvipuolella vuotta. Lunta voi sataa missä tahansa, mutta alavilla mailla se harvoin pysyy muutamaa päivää pitempään. [9]
East Angliassa maan kaakkoisosassa kylmimpien kuukausien eli tammi- ja helmikuun keskimääräinen vuorokauden alin lämpötila on noin yksi aste, kun taas heinä- ja elokuussa päivän ylin on keskimäärin 22 astetta.[10] Pohjois-Skotlannissa kylmimpien kuukausien eli tammi- ja helmikuun keskimääräinen vuorokauden alin lämpötila on hiukan pakkasen puolella, kun taas heinä- ja elokuussa päivän ylin on keskimäärin 16 astetta.[11]
Korkein Britanniassa koskaan mitattu lämpötila oli 38.5 °C Faveshamissa elokuussa 2003. Alin lämpötila, -27.2 °C, on mitattu Skotlannissa useita kertoja: 1895, 1982 ja 1995.[12]
Talous
- Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan talous
Yhdistyneen kuningaskunnan talous on yksi maailman suurimpia, BKT:n mukaan mitattuna sijalla kuusi, ja yksi vahvimpia Euroopassa.[4] inflaatio, korot ja työttömyys (4,8 % 2004) ovat pysyneet matalina. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana valtio on yksityistänyt voimakkaasti.
Iso-Britannia oli teollisen vallankumouksen kehto, mutta nykyisin teollisuus tuottaa enää viidenneksen bruttokansantulosta. Esimerkiksi hiilen louhinta on lähes täysin mennyttä maailmaa. Teollisuuden osuus taloudesta on edelleen vähentymässä. 1960- ja 1970-luvulla maan talous sai piristysruiskeen Pohjanmeren öljylöydöistä ja se onkin lähes omavarainen öljyn ja kaasun suhteen. Energiantuotannon osuus on 10 % BKT:stä, mikä yksi suurimpia osuuksia teollistuneissa maissa. Sähköstä 80 % tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, mikä tekee Yhdistyneestä kuningaskunnasta maailman kuudenneksi suurimman hiilidioksidipäästöjen tuottajan.
Maatalous on tehokasta ja pitkälle koneistettua, ja se tuottaa 60 % kulutetusta ruoasta vain 2 %:lla työvoimasta.[1] Maatalous on kokenut takaiskuja hullun lehmän taudin ja vuoden 2001 laajan suu- ja sorkkatautikriisin vuoksi.
Palveluala, erityisesti pankkitoiminta sekä vakuutus- ja yrityspalvelut tuottavat suurimman osan BKT:sta, ja ne työllistävät 80 % työvoimasta..[1] Lontoon City on globaali talouskeskus ja Lontoon pörssi maailman suurimpia.
Matkailu on myös tärkeä tulonlähde, ja maassa vieraileekin yli 30 miljoonaa matkailijaa joka vuosi,[13] mikä tekee siitä maailman kuudenneksi suosituimman matkailukohteen. Laman myötä matkailijoiden määrä ja heidän kuluttamansa rahamäärä ovat vähentyneet.[14]
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on jättänyt liittymättä euroalueeseen, ja mielipidetiedustelujen mukaan kansa tukee päätöstä.[1]
Väestö
- Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan väestö
| Väestötiedot vuonna 2005 | |
|---|---|
| Ikärakenne | 0–14-vuotiaita 17,7 % 15–64-vuotiaita 66,5 % yli 64-vuotiaita 15,8 % |
| Mediaani-ikä | 38,99 vuotta |
| Väestönkasvu | 0,28 % |
| Syntyvyys | 10,78 / 1 000 henkilöä |
| Kuolleisuus | 10,18 / 1 000 henkilöä |
| Lapsikuolleisuus | 5,16 / 1 000 syntymää |
| Nettomaahanmuutto | 2,18 / 1 000 henkilöä |
| Eliniänodote | keskiarvo: 78,38 vuotta miehet: 75,95 vuotta |
| HIV:n levinneisyys aikuisväestössä | 0,2 % |
| Lukutaitoisia | 99 % väestöstä |
Etniset ryhmät: englantilaiset 81,5 %; skotit 9,6 %, iiriläiset 2,4 %; walesilaiset 1,9 %; pohjoisirlantilaiset 1,8 %; länsi-intialaiset, intialaiset, pakistanilaiset ja muut 2,8 %
Yli 70 % väestöstä ilmoittaa itsensä kristityiksi. Englannin kirkko on virallinen valtiokirkko ja noin puolet kristityistä on anglikaaneja. Noin 1,5 miljoonaa käy viikoittain jumalanpalveluksessa. Katolisella kirkolla on 1,8 miljoonaa aktiivista jäsentä. Erityisesti Walesissa on runsaasti baptismin ja metodistien kannattajia. Skotlannissa toimii Skotlannin kirkko ja presbyteriaanien eri haaroja. Kristinuskon lisäksi maassa on 2,4 miljoonaa muslimia, 560 000 hindua, 350 000 sikhiä ja 270 000 juutalaista. Muslimiväestö kasvaa kymmenen kertaa nopeammin kuin muu väestö.[15]
Valtakieli on englannin kieli. Yli puoli miljoonaa walesilaista puhuu kelttiläisiin kieliin kuuluvaa kymriä, jolla myös lähetetään radio- ja televisio-ohjelmia. Gaelia puhuu noin 58 000 ihmistä Skotlannissa, enimmäkseen Hebrideillä. Pohjois-Irlannissa 95 000 puhuu iiriä. Kaikkiaan maassa puhutaan Ethnologuen määritelmien mukaan 12 alkuperäistä kieltä. Suurimpia maahanmuuttajien kieliä ovat punjabi (itä- ja länsipunjabilla yhteensä 574 000 puhujaa), urdu ja bengali (400 000 molempia) jsekä joskus bengalin murteeksi laskettava sylheti (300 000 puhujaa)[16]
Koulutus
Koulutus on pakollista viidennen ja kuudennentoista ikävuoden välillä, mutta tammikuussa 2007 hallitus ilmoitti pidentävänsä pakollisen koulutuksen 18 ikävuoteen asti. Suurin osa lapsista käy ilmaista julkista koulua. Yhdenteentoista ikävuoteen asti käydään Primary schoolia, sen jälkeen Secondary schoolia. Neljäntoista ja kuudentoista ikävuoden välillä opiskellaan GCSE-kokeeseen. Kuudennentoista ikävuoden jälkeen oppilas voi valita Sixth form collegen, joka päättyy A-tason (Advanced Levels) kokeeseen, jossa kirjoitetaan 2–5 ainetta, ja jonka jälkeen voi pyrkiä yliopistoon. (Skotlannissa kokeiden nimet ovat Standards Grades ja National Qualifications, Pohjois-Irlannin järjestelmä eroaa jonkin verran kuvatusta)[17]
Kulttuuri
- Pääartikkeli: Brittiläinen kulttuuri
Merkittävimpiä matkailukohteita suurimpien kaupunkien lisäksi historialliset kohteet kuten Oxford, Cambridge, St Andrews, York ja Bath. Kuuluisia luonnonnähtävyyksiä ovat Doverin valkoiset kalliot, Giant's Causeway Pohjois-Irlannissa ja Loch Ness Skotlannissa. Maisemistaan ovat tunnettuja Walesin ja Skotlannin vuoristot, Englannin järvialue ja Peak District.
Kristittyjen juhlapäivien ja uudenvuoden lisäksi vietetään Guy Fawkesin yötä 5. marraskuuta. Lontoossa juhlistetaan lisäksi esim. kiinalaista uuttavuotta ja karibialaista kulttuuria Notting Hillin karnevaaleilla elokuun lopulla.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa on lukuisia kuuluisia yliopistoja ja korkeakouluja, joista vanhimmat ovat Cambridgen ja Oxfordin yliopistot. Britanniassa on syntynyt monta maailmankuulua tutkijaa, kuten Sir Isaac Newton, James Watt, Charles Darwin, Michael Faraday, Charles Babbage, Alexander Fleming, Alan Turing ja Tim Berners-Lee.
Kirjallisuus
Tunnettuja proosakirjailijoita ovat esimerkiksi Jane Austen, Agatha Christie, Charles Dickens, Arthur Conan Doyle, Samuel Johnson, Mary Shelley, George Orwell, Terry Pratchett, Douglas Adams, J. R. R. Tolkien ja J. K. Rowling.
Merkittäviä runoilijoita puolestaan ovat esimerkiksi George Gordon Byron (Lordi Byron), John Milton, Alfred Tennyson ja Rudyard Kipling. Monista tunnetuista näytelmäkirjailijoista merkittävin on William Shakespeare.
Musiikki
Kuuluisia brittisäveltäjiä ovat Henry Purcell, Edward Elgar, Ralph Vaughan Williams ja Andrew Lloyd Webber (mm. Oopperan kummitus). Britanniassa on monia korkeatasoisia orkestereita kuten BBC:n sinfoniaorkesteri ja Royal Philharmonic Orchestra. Lontoo on yksi maailman musiikkikeskuksista, siellä sijaitsevat monet tärkeät konserttisalit ja Royal Opera House, yksi maailman tärkeimmistä oopperataloista.
Populaarimusiikki
1960-luvulta lähtien Britannia on ollut Yhdysvaltojen rinnalla eräänlainen populaarimusiikin supervalta, joka tuottaa suuret määrät kansainvälisesti tunnettuja tähtiä. Kaikkien aikojen suosituin brittiläinen yhtye on The Beatles. Yhtyeeltä on myyty maailmanlaajuisesti yli miljardi äänitettä. The Beatlesin aiheuttama fanihysteria (yleisesti tunnetaan nimellä "beatlemania") oli aikoinaan ennennäkemätön ilmiö. Muita tunnettuja ja suosittuja brittiläisiä yhtyeitä ovat 1960-luvulta lähtien olleet muun muassa The Rolling Stones, The Who, The Kinks ja kitaristi Eric Claptonin tähdittämä Cream. Näiden ja monien muidenkin 1960-luvulla toimineiden brittiyhtyeiden saavuttamaan maailmanmenestykseen on viitattu englanninkielisellä käsitteellä "the British Invasion".
Myös 1970-luvulla Britanniasta nousi maailmanmaineeseen lukemattomia pop- ja rocktähtiä ja -yhtyeitä - näiden joukossa glam rockia edustava David Bowie, progressiivisen rockin legendat Pink Floyd, King Crimson, Genesis, Queen, Yes, Jethro Tull ja Camel. Britannia on myös heavy metallin syntypaikka. Suuria nimiä ovat mm. Iron Maiden, Led Zeppelin, Black Sabbath, Deep Purple, Uriah Heep, Judas Priest, Motörhead ja Saxon sekä punkin ja uuden aallon edustajat Sex Pistols, The Clash, The Jam, The Police ja Joy Division. 1980-luvun brittiläisiä musiikkimenestyksiä olivat muun muassa syntetisaattorivetoista popia esittänyt Duran Duran, intellektuelli poprockyhtye The Smiths, psykedeelinen Stone Roses, heavy metal -yhtye Iron Maiden ja rock- ja popmuusikko Phil Collins. 1990-luku nosti suosioon sekä Oasiksen, Blurin ja Radioheadin kaltaisia kitararockyhtyeitä että elektronisen musiikin edustajia, kuten Prodigy ja Massive Attack, unohtamatta tyttöpopyhtye Spice Girlsiä. Robbie Williams on yksi 2000-luvun suosituimmista poplaulajista. 2000-luvulla maineeseen on noussut monia vaihtoehtorockin yhtyeitä kuten Bloc Party, Arctic Monkeys, Coldplay, Muse, The Kooks, Kasabian ja The Ting Tings. Ja tietenkin kestotähti Tom Jones.
Televisio ja teatteri
Britannian tärkein tv-yhtiö on valtiollinen BBC. Tunnettuja tv-sarjoja ovat muun muassa Sydämen asialla, Top Gear, Pitkän Jussin majatalo, Mr. Bean, Lunta tupaan, Bottom, Pikku-Britannia, Kaksi tuoppia, kiitos!, Pokka pitää, Monty Pythonin lentävä sirkus, Doctor Who ja Torchwood. Britannia on myös hyvin tunnettu koomikoistaan, joista kuuluisimpiin lukeutuvat John Cleese ja Monty Python -huumoriryhmä, Rowan Atkinson sekä Sacha Baron Cohen.
Lontoo on yksi maailman teatterikeskuksista. Teatterit sijoittuvat pääasiassa Lontoon West Endiin.
Urheilu
Monet urheilulajit ovat kotoisin Britanniasta: jalkapallo, squash, golf, nyrkkeily, rugby, kriketti, darts, snooker ja biljardi. Monet näistä ovatkin erityisen suosittuja Britanniassa ja valtakunnan entisissä alusmaissa.
Englannilla, Skotlannilla ja Walesilla on omat jalkapallon maajoukkueensa. FIFA:n rankingissa helmikuussa 2011 Englanti oli kuudes, Skotlanti 53. ja Wales 116.[18]
Sen sijaan olympialalaisiin Iso-Britannia on osallistunyt yhdellä joukkueella vuodesta 1896. Nykyisin se lähettää kesäolympialalisiiin noin 300, talviolympialaisiin 30-50 urheilijaa.[19]Lontoo on isännnöinyt olympialaisia vuosina 1908 ja 1948. Sille on myönnetty myös vuoden 2012 kisat.
